Vauva 7kk

Viime kuukausikatsauksesta onkin jo vähän aikaa, ja tää tulee hieman näin jäljessä, mutta mitäpä se haittaa! Lueskelin tota puolivuotis-postausta ja tuntuu, että neiti on kasvanut siitä ihan mielettömästi. Ja ehkä myös äiti samalla. Huomaan olevani paljon rennompi eri asioiden kanssa ja stressaavani vähemmän. Niin sitä vaan kumpikin kehittyy ajan kuluessa :) Kaiken kaikkiaan me eletään aika rauhallista elämää juuri nyt, arki rullaa nopeasti eteenpäin perusrutiineilla. 

Kun vielä joku aika sitten vauvan kehitys tuntui vähän junnaavan, niin nyt on taas on menty kuukaudessa harppaus eteenpäin. Ryömiminen tapahtuu jo kovaa vauhtia ja jos jotain oikein kivaa eksyy näköpiiriin, osataan sitä kohti jo kontatakin. Muussa tapauksessa liikkeellelähtö vain alkaa konttausasennosta, mutta lässähtää sitten takaisin ryömintään. Vaipanvaihdosta on muuten tullut ihan katastrofaalista, koska pitäisihän siinä hoitopöydälläkin päästä ryömimään koko ajan! Muutenkin saa olla enemmän vahtimassa tyttöä, kun paikasta a paikkaan b päästään jo tosi nopeasti (ja koska esimerkiksi koiran vesikippo on maailman mielenkiinnostavin asia). Istumaan ei vielä osata itse mennä, mutta siinä pysytään jo aika hyvin, kunhan joku auttaa alkuun. 

Myös sosiaalisuus on lisääntynyt: oma nimi tunnistetaan ihan selvästi ja osataan esimerkiksi vilkuttaa takaisin. Leikkiminen yhdessä on jotenkin helpottunut: esimerkiksi pallon vierittely on ihan parasta, vaikka takaisinpalautus äidille ei vielä ihan onnistuisikaan. Myös uusia ilmeitä on tullut, ja jokeltelu jonkin verran monipuolistunut. Isoimmat hymyt saa aina töistä kotiin palaava iskä, joka tunnistetaan jo siitä kun eteisessä ovi kolahtaa. 

Ruoka maittaa hyvin edelleen, oikeastaan kaikki muu on kelvannut tähän asti, paitsi äidin tekemä spaghetti bolognese :D Meillä sormiruokaillaan 1-2 ateriaa päivässä, muuten mennään vielä soseilla. Illalla ollaan otettu tavaksi antaa vähän korviketta ennen nukkumaanmenoa, kun mun oma maito tuntuu olevan silloin sen verran tiukassa, ettei vauva saa mahaansa ihan täyteen. Tällä tavoin oon saanut tytön nukahtamaan omaan sänkyyn ja nukkumaan siellä 1-1,5h. Ennenhän mun siis täytyi maata hänen vieressään tuttina, muussa tapauksessa havahduttiin itkemään.

Yöllä herätään vielä monesti, ja nyt on ikävä kyllä myös alettu aamuyöstä hieman raivota. Ollaan vakavasti jo harkittu jotain unikoulua, koska meillä tuntuu kaikki olevan aika väsyneitä näihin öihin. Lisäksi kun vauva ei selkeästi ole kuitenkaan yöllä nälkäinen. Mulla ei lisäksi meinaa paikat kestää jatkuvaa huonoa asentoa öisin, ja eipä mieskään tuolla sohvalla kai kauhean mukavasti nuku. Enkä mä usko, että vauvakaan nauttii jatkuvasta läpi yön heräilystä.

Kivoja juttuja on muun muassa se, kun iskä heittelee ilmaan, koiran kiusaaminen, korien ja hyllyjen tyhjennys, kolisevien esineiden hakkaaminen maahan, koiran luut, tanssahtelu äidin tai iskän kanssa ja omin sormin syöminen.

Tyhmiä juttuja ovat pukeminen, vaipanvaihto, hampaiden pesu (paitsi jos sen saa tehdä itse!), kovat äänet ja äidin meneminen pois näkökentästä.

Vauva 6kk

Puolen vuoden ikä on ylitetty jo reippaasti. Hassu ajatus, sillä muistan miettineeni, että tuo meidän vauva on kyllä jo tosi iso sillon kun on kuuden kuukauden ikäinen! No, onhan tuo kasvanut, mutta ei hän mikään tosi iso kyllä oo.. :D Eikä se puolen vuoden rajapyykki oikeastaan muuttanut mitään, meillä ainakin tuntuu olevan hyvin sama meininki kuin viiden kuukaudenkin iässäkin.

Pari mainittavaa juttua on kuitenkin tullut tässä kuukauden sisällä vauvan kehityksen mukana. Toinen niistä on sormiruokailun opettelu ja toinen ryömiminen! Jälkimmäistä on harrastettu vasta kaksi päivää, mutta siinäkin ajassa taito on kehittynyt jo niin paljon, että viikon päästä ollaan varmaan ihan next level ryömijöitä. Meidän koira-raukka joutuu nyt olemaan vähän valppaampana, kun pikkuneiti pääsee kiskomaan helpommin hännästä ja varastamaan luun suusta, kuten eilen..

Soseita ja puuroa menisi vieläkin niin paljon kun vaan antaisi. Neuvolassa sanottiin, että ruokaa saa antaa niin paljon kun uppoaa, mutta kun omaan silmään annokset näyttää tyylin siltä mitä itse söisi, niin järki pistää vastaan ja pakko vähän hillitä toisen syömistä. Lisäksi pelkään, että liika soseiden syönti niukentaa jo ennestään vähän niukkaa maidontuloa, ja haluaisin kuitenki vielä jatkaa imetystä.

Sormiruokailussa ollaan vielä ihan alkutekijöissä, ehkä noin kerran päivässä ollaan keskimäärin treenailtu. Neiti on kyllä tosi lahjakas, sillä nyt jo menee sitä ruokaa mahaankin asti. Lempparia taitaa olla päärynä, banaani ja kurkku, tai ainakin niitä on sen verran helppo syödä ja käsitellä, että uppoaa hyvin. Sitten taas esimerkiksi maissinaksut heitellään yleensä lattialle ja parsakaalilla vasaroidaan pöytää. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. :D Istuminen syöttötuolissa on vielä vähän huteraa, joten enimmäkseen ruokaillaan sylissä istuen.

Nukkuminenhan meillä on ollut aina huonoa, mutta ehkä uskallan varovasti tähän kirjoittaa, että parempaan suuntaan ollaan vähitellen menty. Jos onnistun pitämään päivärytmin sopivana, ei nukuttamiseen illalla mene enää kovinkaan kauaa. Tosin, äiti ei edelleenkään saisi lähteä vierestä mihinkään, joten illalla mulla ei vieläkään ole "omaa aikaa", vaan joko ramppaan illan nukuttamassa kerta toisensa jälkeen herännyttä vauvaa tai suosiolla menen samaan aikaan nukkumaan. Päikkäreiden aikaan pitää olla hiirenhiljaa, joka on hyvä syy olla tekemättä kotitöitä (krhm..) ja päivittää vaikkapa blogia. 

Tyhmiä juttuja ovat kaulan peseminen, selällään makoilu, vaatteiden pukeminen ja vieraan ihmisen syliin joutuminen

Kivoja juttuja ovat leluilla hakkaaminen, äidin hassu ilmeily, sitterissä pomppiminen, syöminen ja esineiden pureskelu

Vauva heräsi viime yönä vain viidesti

Tarjolla vertastukea niille, keiden vauva on huono nukkumaan.

Kuten otsikko antaa ymmärrää, viiden kerran herätys yöllä on meillä silkkaa luksusta. Vähemmillä heräämisillä on viimeksi menty ihan vauvan ensimmäisinä elinkuukausina, jolloin varmaan syntymä tähän maailmaan otti veronsa ja uni maistui sen vuoksi. Parin kuukauden jälkeen alkoi kuitenkin neidillä armoton nälkä, eli tankata piti tunnin välein – yötä päivää. Aloitettiin kiinteät varhain, ja kun saatiin annoskokoja kasvatettua, ihan pienen hetken näytti siltä, että yöt alkavat olla rauhallisempia. Neuvolantäti neuvoi tarjoamaan tuttia tissin sijasta öisin: tämä neuvo toimi maagisesti toivoa antaen seuraavat kolme yötä, jonka jälkeen ei enää koskaan.

Nyt puolen vuoden iässä mahallen kääntyminen on kova juttu, samoin kun jatkuva uteliaisuus ja asioiden tutkiminen. Ja kukapa sitä yöksi viitsisi rauhoittua?! Sen kun painetaan selältä mahalleen kuin riivattu, vaikka äiti kuinka yrittää varovaisesti vääntää peitosta jotain kapalon tapaista ja estää salamannopean kääntymisen. Siellä mahallaan sitten yritetään puskea eteenpäin ja mölistään sekä viis veisataan siitä, että on yö! Kello kaksi yöllä on varsin hyvä aika virkistyä ja päättää, ettei varmasti enää aio nukkua. Jos tätä päätöstä vastaan yrittää taistella esimerkiksi ottamalla viereen, antamalla tutin suuhun ja kieltäytymällä vastaamasta kommunikaatioyrityksiin alkaa HUUTO.

Eli tunnin välein pätkästävien unien lisäksi olen näköjään saanut lisäksi myös parin tunnin kiukuttelut lisäksi yörutiineja. Mutta jos jotain hyvää kaivetaan, niin meillä nukutaan vähäunisten öiden myötä nyt edes pieniä päiväunia. Ainakin kun ollaan vaunujen kanssa ulkona, joka on sekin jo helpotus. Mutta enhän mä tietenkään malta itse ummistaa silmiä, koska tää pienen pieni hetki on sitä mun omaa aikaa – vauva kun ei nukahda iltaisin itsekseen nätisti kello kahdeksan, vaan vaatii esittää kuuluisan kääntyilyesityksensä kera huutokonsertin. Ja kun vihdoin rauhoitutaan unia varten, äitihän ei saa poistua vierestä! Tai alkaa HUUTO.

Aamulla herään väsyneempänä kuin illalla nukkumaan mennessä yleensä vähän ennen vauvaa. Katson tuhisevaa jälkeläistä ja.. on se vaan niin rakas ja ihana <3 Kun pieni avaa silmänsä ja alkaa naureskella, unohdan kaikki yön tappelut ja mietin, että niin pienellä on oikeus ihmetellä maailmaa vaikka vuorokauden ympäri jos haluaa. Keitän kahvia ja olen kiitollinen joka hetkestä pienen ihmeeni kanssa, joka samalla läträä aamupuuroa pitkin naamaansa.

Vauva 5kk

Havahduin tässä pari päivää sitten siihen, että on korkea aika kirjoitella taas kuukausi-postausta! Nää on mulle itselle hirmu tärkeitä, koska haluan, että tästä vuodesta on jotain muistoja, joihin joskus myöhemmin palata. Muihin postauksiin mulla ei nyt ole ollut aikaa tai tarmoa, mutta kun yllättäen pakkaskelit saivat vauvan nukahtamaan pitkästä aikaa oikeille päiväunille, täytyy tilaisuus käyttää hyväksi!

Vauva on keksinyt muutamia uusia vuorovaikutuskeinoja tässä kuukauden sisällä, kuten huulilla pärisyttämisen ja äidin iloksi kovaa kiljumisen :D. Kiljumista esiintyy yleensä silloin, kun halutaan jotain tapahtuvan: halutaan mennä eteenpäin lattialla, halutaan päästä kiskomaan koiraa hännästä tai halutaan pois ihan tyhmästä sitteristä. Pärisyttely taas on vähän kuin pre-itkua: neiti ilmaisee, että mua nyt vähän alkaa risoo tää homma ja jos ei kohta jotain tapahdu, mä alan huutaa.

Soseita ollaan maisteltu jo niin montaa, että oon pudonnu laskuista. Kaikki on maistunu tosi hyvin ja mistään ei oo tullu mahanpuruja. Myös puuroa uppoaa ja lihaakin on vähän syöty. Vakkariruokia päivässä ovat aamu- ja iltapuuro hedelmäsoseen kera sekä yksi vihannessose. Nyt kohta aletaan vähän lisäillä ruokia ja treenaamaan myös sitä sormiruokailua.

Imetys on ehkä vähän vähentyny kiinteiden myötä, mutta ei nyt mitenkään merkittävästi. Meillähän neiti on siis jo monta kuukautta syönyt tunnin välein.. Nyt saa kuitenkin öisin välillä jopa nukkua parin tunnin pätkää, ja vaikkei sekään nyt hirmuisesti ole, niin kyllä se silti helpottaa huomattavasti. Me ei olla myöskään enää pystytty antamaan vauvalle pumpattua maitoa, joten välillä ollaan maisteltu myös korviketta jos mä olen ollut poissa tai muuten estynyt imettämään. Siitäkään ei mitään vatsankipuja tullu, vaikka sitä pelkäsinkin etukäteen.

Päikkäreitä ei tosiaan nukuta kauheasti, paitsi liikkeessä eli joko vaunulenkillä tai autossa. Yleensä tyttö herää heti sisälle tultaessa tai liikkeen pysähtyessä vähän pidemmäksi aikaa. Muutenkin tuntuu olevan aika herkkäuninen tapaus, yksi yö heräsi kun poikaystävä laitti puhelimen laturiin ja esim koiran kynsien rapina laminaatillakin saattaa herättää. Öisin nukkuu parin tunnin pätkissä kuitenkin 10h unet ja antaa onneksi äitinkin nukkua ysiin asti :)

Lattialla viihdytään entistä paremmin! Tasan sinä päivänä kun täytettiin 5kk, opittiin myös kääntymään mahalta selälleen ja nyt pyöritään jo kovaa vauhtia. Eteen tai taaksepäin ei vielä mennä, mutta eipä tuolla kiire ole. Helpompi äidille näin ;)

Kivoja juttuja ovat soseiden syönti, koiran katselu ja tavoitteilu, kaikki soivat lelut, rapisevat mainoslehdet, oman peilikuvan katselu edelleen, sylissä oleilu

Tyhmiä juttuja ovat naaman pesu (varsinkin kaulan!), se kun ei pääse eteenpäin vaikka haluaisi ja yksin nukkuminen