Viime kuukausikatsauksesta onkin jo vähän aikaa, ja tää tulee hieman näin jäljessä, mutta mitäpä se haittaa! Lueskelin tota puolivuotis-postausta ja tuntuu, että neiti on kasvanut siitä ihan mielettömästi. Ja ehkä myös äiti samalla. Huomaan olevani paljon rennompi eri asioiden kanssa ja stressaavani vähemmän. Niin sitä vaan kumpikin kehittyy ajan kuluessa :) Kaiken kaikkiaan me eletään aika rauhallista elämää juuri nyt, arki rullaa nopeasti eteenpäin perusrutiineilla.
Kun vielä joku aika sitten vauvan kehitys tuntui vähän junnaavan, niin nyt on taas on menty kuukaudessa harppaus eteenpäin. Ryömiminen tapahtuu jo kovaa vauhtia ja jos jotain oikein kivaa eksyy näköpiiriin, osataan sitä kohti jo kontatakin. Muussa tapauksessa liikkeellelähtö vain alkaa konttausasennosta, mutta lässähtää sitten takaisin ryömintään. Vaipanvaihdosta on muuten tullut ihan katastrofaalista, koska pitäisihän siinä hoitopöydälläkin päästä ryömimään koko ajan! Muutenkin saa olla enemmän vahtimassa tyttöä, kun paikasta a paikkaan b päästään jo tosi nopeasti (ja koska esimerkiksi koiran vesikippo on maailman mielenkiinnostavin asia). Istumaan ei vielä osata itse mennä, mutta siinä pysytään jo aika hyvin, kunhan joku auttaa alkuun.
Myös sosiaalisuus on lisääntynyt: oma nimi tunnistetaan ihan selvästi ja osataan esimerkiksi vilkuttaa takaisin. Leikkiminen yhdessä on jotenkin helpottunut: esimerkiksi pallon vierittely on ihan parasta, vaikka takaisinpalautus äidille ei vielä ihan onnistuisikaan. Myös uusia ilmeitä on tullut, ja jokeltelu jonkin verran monipuolistunut. Isoimmat hymyt saa aina töistä kotiin palaava iskä, joka tunnistetaan jo siitä kun eteisessä ovi kolahtaa.
Ruoka maittaa hyvin edelleen, oikeastaan kaikki muu on kelvannut tähän asti, paitsi äidin tekemä spaghetti bolognese :D Meillä sormiruokaillaan 1-2 ateriaa päivässä, muuten mennään vielä soseilla. Illalla ollaan otettu tavaksi antaa vähän korviketta ennen nukkumaanmenoa, kun mun oma maito tuntuu olevan silloin sen verran tiukassa, ettei vauva saa mahaansa ihan täyteen. Tällä tavoin oon saanut tytön nukahtamaan omaan sänkyyn ja nukkumaan siellä 1-1,5h. Ennenhän mun siis täytyi maata hänen vieressään tuttina, muussa tapauksessa havahduttiin itkemään.
Yöllä herätään vielä monesti, ja nyt on ikävä kyllä myös alettu aamuyöstä hieman raivota. Ollaan vakavasti jo harkittu jotain unikoulua, koska meillä tuntuu kaikki olevan aika väsyneitä näihin öihin. Lisäksi kun vauva ei selkeästi ole kuitenkaan yöllä nälkäinen. Mulla ei lisäksi meinaa paikat kestää jatkuvaa huonoa asentoa öisin, ja eipä mieskään tuolla sohvalla kai kauhean mukavasti nuku. Enkä mä usko, että vauvakaan nauttii jatkuvasta läpi yön heräilystä.
Kivoja juttuja on muun muassa se, kun iskä heittelee ilmaan, koiran kiusaaminen, korien ja hyllyjen tyhjennys, kolisevien esineiden hakkaaminen maahan, koiran luut, tanssahtelu äidin tai iskän kanssa ja omin sormin syöminen.
Tyhmiä juttuja ovat pukeminen, vaipanvaihto, hampaiden pesu (paitsi jos sen saa tehdä itse!), kovat äänet ja äidin meneminen pois näkökentästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti