Meidän sormiruokailu

Moi! Ajattelin tulla kertomaan vähän meidän kokemuksia sormiruokailusta, koska se on aihe, josta oon itse tosi kiinnostunut. Ennen vauvan syntymää ei mieleeni ollut edes tullut se, että vauva voisi syödä itse: päähäni oli vain iskostunut mielikuva äidistä, joka pitää toisessa kädessään Piltti-purkkia ja toisella kädellä ohjaa lusikkaa vauvan suuhun. Aika pian kuitenkin selvisi, että ruokailun voi hoitaa monella muullakin tapaa! 

Sormiruokailu siis lyhyesti sanottuna tarkoittaa sitä, että vauva syö itse joko sormin tai ruokailuvälineillä. Kun turvallisuusseikat ovat kunnossa, se on aivan yhtä turvallinen tapa syödä kuin soseruokailukin. Tärkeää on aloittaa ruokailu vasta, kun vauvan valmiudet täyttyvät. Myös oikanlaisiin sormiruokiin on syytä perehtyä huolella ennen aloitusta. Ja kaiken varalta on hyvä tietenkin lukea ja sisäistää ensiapuohjeet.

Ensimmäisillä kerroilla taisin antaa syötäväksi banaania ja kurkkua. Mua jännitti tosi paljon, ja pelkäsin koko ajan vauvan tukehtuvan. Mieskin taisi jo tokaista, että meidän vauva voisi kyllä ihan pysyä soseiden parissa, kun pitää kaikkia ensiapuohjeitakin jankata. Meidän neiti on kuitenkin osoittautunut tosi lahjakkaaksi ruokailijaksi, eikä vielä ole edes pahanlaista kakomista esiintynyt (mikä tosin olisi täysin normaalia ja asiaankuuluvaa). Enää ei ole muutamaan hetkeen jännittänyt yhtään!

Ihan aluksi tarjosin sormiruokia täysin satunnaisesti, kuitenkin joka päivä jotain. Tämän jälkeen vakiintui sormin syötävä välipala ja myöhemmin myös päivällinen. Lusikan käyttöä ollaan nyt viikon verran treenailtu aamupuuron yhteydessä. Lusikka kyllä eksyy suhteellisen hyvin suuta kohti, kunhan vain ensin itse täytän sen. Muussa tapauksessa tyhjää lusikka aletaan pureskella ja heitellä. Lounaalla tarjoillaan toistaiseksi vielä sosetta syötettynä, samoin iltapuuro syötetään.

Heittelystä päästäänkiin yhteen sormiruokailun osaan, joka on sotku. Sitä syntyy, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta syntyy aina kuitenkin. Tämän takia reissun päällä, kuten kylässä tai ravintolassa, ollaan menty ihan soseiden voimin. Mussa on itsessä vähän siivousfriikin vikaa, mutta yllättävän hyvin oon sietänyt kyllä vauvan sotkut. Täytyy vain muistuttaa itseään siitä, että se on tärkeä osa opettelua ja että se sotkun määrä tulee vielä joskus vähenemään. Plus kun siivoaa jäljet heti, pääsee suhteellisen helpolla! Ja kun hankkii koiran!

Mitä me sitten ollaan tähän mennessä sormiruokailtu? En varmaan muista kaikkia, mutta yritetäään kuitenkin! Hedelmistä banaania, päärynää, kiiwiä, mangoa, appelsiinia, klementtiiniä ja avocadoa. Sitten perus porkkanaa, perunaa paloina ja muusia ja bataattia. Paljon oon seurannut Simppelin Sormiruokakeittiön sivuja, ja sieltä ollaan testattu parit eri keksit, kanapötköt ja munakkat. Lisäksi oon väsännyt vauvalle oman makaronilaatikon, seitipötköjä ja -pyöryköitä, soveltanut jotain meidän omia ruokia.. Plus reissuun lähtee mukaan mitkäs muutkan kuin maissinaksut! Annokset on aina melko isoja, välillä suorastaan jäätäviä, siitä syystä, että puolet menee kuitenkin lattialle.. :D

Mitä hyötyä sormiruokailusta sitten on? Meidän kohdalla yksi suurimmista plussista on rehellisesti sanottuna se, että saa itse syödä tai hörppiä kahvia rauhassa. Lisäksi mä uskon, että tätä menoa omatoiminen syöminen tapahtuu jo yllättävänkin äkkiä, niin paljon tuntuu taidot kehittyvän koko ajan. Myös uusien reseptien kokeilu on ihan kivaa.. ainakin siihen asti, kunnes vauva vaan heittää kaiken lattialle maistamatta! :D Kaiken kaikkiaan pidän siitä, kuinka sormiruokailu aktivoi ihan erilailla lasta kuin pelkästään syöttäminen. TOSIN ymmärrän myös niitä, jotka haluaa syöttää vain soseita. Ja se on ihan yhtälailla okei. Mekin varmaan jonkin aikaa vielä pitäydytään siinä lounassoseessa. Tää noin 50/50-ruokailu tuntuu just nyt hyvältä just meille!