Vauva 8kk

Jos mä sanoin viime kuukausikatsaus-postauksessa, että arki rullaa nopeasti niin perun sanani – NYT se vasta nopeasti rullaakin! Mihin kuukausi on karannut?? Meillä sujuu nykyään päivät mukavasti ruokailun rytmittäminä vailla stressiä tai suurempia murheita. Selailin noita postauksia, jotka olin kirjoittanut juuri vauvan synnyttyä, ja sanoin siellä, että "Ehkä musta sitten vähitellen kuoriutuu superäiti, joka jaksaa vielä joskus siivota ja leipoa!". No, nyt vähitellen taidan omasta mielestäni olla aika super, koska oon leiponut ja siivonnutkin välillä :D

Huomasin myös, että näissä kuvissa olevat pöksyt on samat, mitkä neidillä oli päällä pari kuukautta sitten postauksessa.. vielä menee, mutta alkaa ne kiristymään! Musta kyllä tuntuu, että vauva on päättänyt nyt viimeistään alkaa kunnolla bulkkaamaan, hyvä kun jaksan kantaa sen peppupyykille ja takaisin. Myös 68-kokoisille vaatteille ollaan aikalailla saatu sanoa heipat ja vaihtaa isompiin. Neuvolassa tyttö painoikin jo 8 kiloa ja oli 70cm pitkä. Hullua, mun pienestä miinuskäyrillä kasvasta ministä on tullut ihan kunnon vauva! 

Enää meillä ei juuri ryömitä, vaan kontataan ja KOVAA. Varsinkin jos nähdään koiran vesikippo: äkkiä rynnitään kaataamaan se ennen kuin äiti huomaa! Välillä noustaan tukea vasten joko polvilleen, tai jos neidin haluama esine, lue: kaukosäädin, on korkealla, niin sitten ihan jaloilleen. Vielä ei mihinkään tästä nojasta yritetä liikkua. Kunnon pyllähdyksiäkään ei ole vielä sattunut, taitaa tää tyttö olla vähän varovaisempi tapaus (ei varmaan paranis vielä sanoa..). Edelleenkään istumaan ei osata mennä eikä tulla siitä asennosta pois.

Uutena juttuna on tullut ihan kunnon taputtaminen, jota tehdään aina innostuessa. Myös musiikin tahtiin hytkytellään aina. Lempiartisteja tuntuu vauvalla olevan JVG ja Antti Tuisku :D Leikeistä ihan lemppari on kukkuu-leikki, jossa vauva vetää naaman eteensä esimerkiksi pyyhkeen ja äitin kysyttyä "missä vauva on?" vetäistään pyyhe nopeasti pois ja naureskellaan. Tätä saattaa jatkua vaikka kuinka kauan putkeen.. 

Eroahdistusta äidistä on alkanut näkyä aika vahvasti, varsinkin iltaisin kun ollaan jo vähän väsyneempiä. Kauhea huuto ja itku jos karkaan johonkin pois näkyvistä. Parhaiten pärjätään joko mummon kanssa tai sitten jossain vieraammassa paikassa. Esimerkiksi kun käydään kerhossa, vauva viihtyy siellä kyllä muidenkin kanssa jonkun aikaa. Testattiin tällä viikolla myös kuntosalin lapsiparkki, jossa vauva oli viihtynyt aluksi vallan mainiosti, mutta loppupuolella tarvinnut sitten hoitajan syliä turvaksi. Ehkä mä saan kuitenkin sen turvin tehtyä pikatreenejä päiväsaikaan jatkossakin :D

Ruokaa syödään paljon! Meidän sormiruokailusta teinkin postauksen viimeksi, sen voi lukaista tästä. Sosetta uppoisi aina vaikka kuinka paljon, samoin puuroa. Huuto alkaa melkein aina, kun ruoka loppuu, vaikka annokset on oikeasti aika isoja. En kuitenkaan usko, että vauvalle varsinaisesti jää nälkä, koska rauhoittuu kyllä saadessaan esimerkiksi huikan vettä tai lelun käteen. Ehkä se vaan on mälsää, kun ei saa enää syödä – mikäs sen kivempaa puuhaa on?! :D

Yöt meillä on muuttaneet totaalisesti muotoaan, sillä toteutettiin unikoulu! Ja voin sanoa, että meillä toimi kyllä tosi hyvin ja oli juuri oikea ratkaisu. Voisin tästä kirjoitella ihan erillisen postauksen. Mutta unikoulun lopputuloksena meillä ei siis enää syödä öisin ja nukutaan omassa sängyssä. Ennen oli tosi hyvä yö, jos herättiin vain viisi kertaa (avautuminen siitä täällä): nykyään se olisi meillä huono yö, sillä heräämisiä on yleensä ehkä pari kolme. Tosin alkuyöstä ja loppuyöstä uni on katkonaisempaa, mutta kun itse on muutenkin hereillä niin eipä se haittaa, vaikka välillä joutuukin tutin käydä laittamassa takaisin suuhun. Vauvalla on tulossa myös kaksi ylähammasta jo kahden alahampaan tilalle, joten sekin voi aiheuttaa heräilyä.

Kivoja juttuja ovat koiran vesikupin kaataminen, puhelin, kaukosäädin, musiikkia soittavat lelut, kun joku hypyttää jumppapallon päällä, itse vesimukista juominen ja se kun koira nuoleskelee kättä
Tyhmiä juttuja ovat hampaiden pesu, ruoan loppuminen kesken, jos äiti katoaa näkyvistä, kovat äänet ja se, jos joku yrittää laittaa sitteriin

Meidän sormiruokailu

Moi! Ajattelin tulla kertomaan vähän meidän kokemuksia sormiruokailusta, koska se on aihe, josta oon itse tosi kiinnostunut. Ennen vauvan syntymää ei mieleeni ollut edes tullut se, että vauva voisi syödä itse: päähäni oli vain iskostunut mielikuva äidistä, joka pitää toisessa kädessään Piltti-purkkia ja toisella kädellä ohjaa lusikkaa vauvan suuhun. Aika pian kuitenkin selvisi, että ruokailun voi hoitaa monella muullakin tapaa! 

Sormiruokailu siis lyhyesti sanottuna tarkoittaa sitä, että vauva syö itse joko sormin tai ruokailuvälineillä. Kun turvallisuusseikat ovat kunnossa, se on aivan yhtä turvallinen tapa syödä kuin soseruokailukin. Tärkeää on aloittaa ruokailu vasta, kun vauvan valmiudet täyttyvät. Myös oikanlaisiin sormiruokiin on syytä perehtyä huolella ennen aloitusta. Ja kaiken varalta on hyvä tietenkin lukea ja sisäistää ensiapuohjeet.

Ensimmäisillä kerroilla taisin antaa syötäväksi banaania ja kurkkua. Mua jännitti tosi paljon, ja pelkäsin koko ajan vauvan tukehtuvan. Mieskin taisi jo tokaista, että meidän vauva voisi kyllä ihan pysyä soseiden parissa, kun pitää kaikkia ensiapuohjeitakin jankata. Meidän neiti on kuitenkin osoittautunut tosi lahjakkaaksi ruokailijaksi, eikä vielä ole edes pahanlaista kakomista esiintynyt (mikä tosin olisi täysin normaalia ja asiaankuuluvaa). Enää ei ole muutamaan hetkeen jännittänyt yhtään!

Ihan aluksi tarjosin sormiruokia täysin satunnaisesti, kuitenkin joka päivä jotain. Tämän jälkeen vakiintui sormin syötävä välipala ja myöhemmin myös päivällinen. Lusikan käyttöä ollaan nyt viikon verran treenailtu aamupuuron yhteydessä. Lusikka kyllä eksyy suhteellisen hyvin suuta kohti, kunhan vain ensin itse täytän sen. Muussa tapauksessa tyhjää lusikka aletaan pureskella ja heitellä. Lounaalla tarjoillaan toistaiseksi vielä sosetta syötettynä, samoin iltapuuro syötetään.

Heittelystä päästäänkiin yhteen sormiruokailun osaan, joka on sotku. Sitä syntyy, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta syntyy aina kuitenkin. Tämän takia reissun päällä, kuten kylässä tai ravintolassa, ollaan menty ihan soseiden voimin. Mussa on itsessä vähän siivousfriikin vikaa, mutta yllättävän hyvin oon sietänyt kyllä vauvan sotkut. Täytyy vain muistuttaa itseään siitä, että se on tärkeä osa opettelua ja että se sotkun määrä tulee vielä joskus vähenemään. Plus kun siivoaa jäljet heti, pääsee suhteellisen helpolla! Ja kun hankkii koiran!

Mitä me sitten ollaan tähän mennessä sormiruokailtu? En varmaan muista kaikkia, mutta yritetäään kuitenkin! Hedelmistä banaania, päärynää, kiiwiä, mangoa, appelsiinia, klementtiiniä ja avocadoa. Sitten perus porkkanaa, perunaa paloina ja muusia ja bataattia. Paljon oon seurannut Simppelin Sormiruokakeittiön sivuja, ja sieltä ollaan testattu parit eri keksit, kanapötköt ja munakkat. Lisäksi oon väsännyt vauvalle oman makaronilaatikon, seitipötköjä ja -pyöryköitä, soveltanut jotain meidän omia ruokia.. Plus reissuun lähtee mukaan mitkäs muutkan kuin maissinaksut! Annokset on aina melko isoja, välillä suorastaan jäätäviä, siitä syystä, että puolet menee kuitenkin lattialle.. :D

Mitä hyötyä sormiruokailusta sitten on? Meidän kohdalla yksi suurimmista plussista on rehellisesti sanottuna se, että saa itse syödä tai hörppiä kahvia rauhassa. Lisäksi mä uskon, että tätä menoa omatoiminen syöminen tapahtuu jo yllättävänkin äkkiä, niin paljon tuntuu taidot kehittyvän koko ajan. Myös uusien reseptien kokeilu on ihan kivaa.. ainakin siihen asti, kunnes vauva vaan heittää kaiken lattialle maistamatta! :D Kaiken kaikkiaan pidän siitä, kuinka sormiruokailu aktivoi ihan erilailla lasta kuin pelkästään syöttäminen. TOSIN ymmärrän myös niitä, jotka haluaa syöttää vain soseita. Ja se on ihan yhtälailla okei. Mekin varmaan jonkin aikaa vielä pitäydytään siinä lounassoseessa. Tää noin 50/50-ruokailu tuntuu just nyt hyvältä just meille!