Vauva 1kk

Meidän neiti tosiaan jo viime viikolla vietti 1kk-syntymäpäiväänsä. Edelliseen postaukseen jo vähän kuulumisia kirjoittelin, mutta tässä niitä vähän tarkemmin.

Alussa vauvan paino ei meinanut oikein nousta: alkuun näytti hyvältä, mutta parin viikon iässä paino lähtikin laskuun. Vietin yhden viikonlopun vauva lähes koko ajan rinnalla imettäen häntä tehostetusti, jonka jälkeen painoa alkoi kuin alkoikin tulla ihan mukavasti. Nyt ollaan jo reippasti ylitetty syntymäpainokin! Alla tämänhetkiset mitat ja suluissa mitat syntymähetkellä.

Paino: 3745g (3600g)

Pituus 54,1 (49cm)

Päänympärys: 38cm (34cm)

Millaiseksi vauva sitten on osoittautunut? Ainakin tosi jänteväksi ja terhakaksi. Koko ajan ihan parin päivän ikäisestä asti ollut kauhea meno ja meininki päällä. Päätä kannattelee päivä päivältä enemmän, ja kierähtipä tyttö eilen vahingossa mahalta selälleenkin. Ihan parasta oli se, kun vajaa pari viikkoa sitten tyttö alkoi hymyillä! Nyt naureskellaankin ihan jokaisen ihmisen sylissä. Ympäristö on myös alkanut kiinnostaa, ja kaikkea pitää saada tuijotella. 

Äitin arkea helpottaa se, että vauva viihtyy nyt jo pieniä hetkiä yksin koliikkikeinussa, sitterissä ja lattialla. Saa yleensä nopeasti ainakin syötyä tai ripustettua pyykit kuivumaan. Syli on silti tottakai ehdoton ykköspaikka, eikä muualle kyllä rauhotuta. Kun pientä harmittaa, parhaita tapoja rauhoittua on kantaminen ympäri kämppää hytkytellen. Imemistarve on tytöllä aika suuri, joten tutti on aika kova sana omien sormien sekä hihojen ohella.

Syöminen tapahtuu noin 1,5h välein hereillä ollessa, päiväunet tietenkin pidentävät väliä. Yöllä herätään keskimäärin 3 kertaa syömään. Tarkoitus olisi lähipäivinä testata, suostuuko neiti syömään tuttipullosta. Tämä siksi, että iskäkin voi ruokkia lasta jos mulla on jokin meno. Ja lähinnä henkiseksi turvaksi aion varmaan julkisille paikoille pumpata varamaidot mukaan, jos en rauhaisaa paikkaa imettämiselle löytäisikään. 

Kivoja juttuja tällä hetkellä ovat sylissä makoilu ja kasvojen tuijottelu, liikkuvissa vaunuissa ja autossa hengailu (kunhan ei ole nälkä!) ja lyhyissä pätkissä jumppaillut mahallaan.

Tyhmiä juttuja taas ovat oma sänky, paikallaan olevat vaunut, vaatteiden vaihto, silmien putsaus ja mahavaivat.

Ensimmäinen kuukausi

Pitkästä aikaa täällä! Edellisestä postauksesta on yli pari viikkoa aikaa, mikä johtuu lähinnä siitä, etten yksinkertaisesti ole jaksanut paljon konetta availla. Lisäksi yhden viikon ajan poikaystävän äiti oli meillä auttelemassa, joten tästä syystä kirjoittelu myös vähän venyi. Myös vauvan hereillä olo-aika tuntuu nyt jo pidentyneen aika paljon, joten samanlailla ei ole myöskään ollut aikaa kuin ihan vauvan synnyttyä.

Mutta mitäs mulle ja vauvalle kuuluu? Itse alan vähitellen olla ihan hyvin palautunut synnytyksestä, jonka myötä arki kotona on hirveästi helpompaa. Aika luksusta on esimerkiksi se, että pystyy näppäilemään läppäriä pöydän ääressä istuen, eikä niska mutkalla sängyssä. Myös se, että pystyy jo lähtemään ulos vähän pidemmille vaunulenkeille, on nostanut omaa mielialaa. Oikeastaan palan jo halusta päästä salillekin, mutta täytyy odottaa ainakin kuun loppuun asti, jolloin on jälkitarkastus.

Vauva on kehittynyt hurjasti jo näinkin pienessä ajassa, ja on jo huomattavan paljon sosiaalisempi kuin muutama viikko sitten. On ollut ihanaa nähdä hänen hymyilevän ja höpöttelevän (omalla tavallaan :D). Enää ei nukuta kuin yhdet tai kahdet kunnon päikkärit edellisen kolmen sijasta. Negatiivisena juttuna nyt on ilmestynyt mahavaivat, jotka lienevät kuitenkin täysin normaali ilmiö tässä 4 viikon paikkeilla. Välillä itku on kyllä niin lohdutonta, että meinaa itselläkin tulla tippa linssiin, kun ei pysty toista auttamaan.. Yöt sujuvat vaihtelevasti: välillä valvotaan juurikin noiden mahakipujen kanssa, välillä taas nukutaan syöttöjä lukuunottamatta koko yö.

Vähän yllättäenkin mulla on meinannut pää välillä hajoilla siihen, että "joudun" kökkimään kotona. Jotenkin ajattelin etukäteen, että ei mulla mitään ongelmaa sen asian kanssa tule olemaan. Oon välillä huomannut olevani kateellinen töihin lähtevälle poikaystävälle sekä kavereille, jotka tänään palailevat koulunpenkille. Fakta kuitenkin on, että omaa syytänihän tämä kotona nysvääminen on: eihän mikään mua sinänsä estä viettämästä vaikka koko päivää kylillä. Jotenkin kuitenkin imettäminen on vieläkin meillä sellaista sähläystä, että en ole uskaltautunut vielä niin pitkäksi aikaa julkiselle paikalle, että siihen olisi tarvetta. Bussillakaan ei olla vielä kuljettu, mutta ajattelin ottaa sen tämän viikon tavoitteeksi! Pienin askelin siis kohti menevämpää ja sosiaalisempaa äitiyttä.. :D