Vauva 4kk

Voisin päivitellä tänne vähän vauvakuulumisia. Meidän neiti on tosiaan jo reilu 4 kuukautta vanha! Tavallaan aika on mennyt tosi nopeasti, tavallaan taas tuntuu, että tuo pienin perheenjäsen olisi ollut mukana kuvioissa jo paljon kauemmin kuin muutaman hassun kuukauden! Tai no, onhan hän mahassa ollutkin.. :) Paljon on muuttunut arki siitä, mitä se oli ihan pienen vauvan kanssa. 1kk-postaus löytyy tästä.

Vauvasta on tullut todella vuorovaikutteinen, ja hän ymmärtää selvästi jo jotain keskustelun dialogisuudestakin: kun äiti lopettaa höpöttämisen, siihen ehkä vastataan jollain tapaa. Myös huumorintajua on kehittynyt, ja naurun arvoisia juttuja on muun muassa se, kun äiti tulee oikein lähelle höpöttämään tai piilottaa kätensä naaman taakse ja yhtäkkiä kurkkaakin sieltä. Lisäksi pehmolelulla keskustelu saa välillä aikaan kunnon hörähdyksiä. Jokeltelu on nyt ehkä vähän vähentynyt, jossain vaiheessa sitä oli enemmänkin. Nyt lähinnä ihmetellään, mitä muut sanovat.

Pari kuukautta meillä on syöty usein. Siis niin vauva kuin äitikin, jolla tuntuu myös olevan loputon nälkä.. Yöllä vauva herää noin tunnin välein, mutta nukahtaa onneksi nopeasti. Täysimetystä olen jatkanut edelleen, vaikka välillä meinaa epätoivo iskeä kun sen 20:nen kerran kaivat sitä tissiä päivän aikana esiin :D Lisäksi imetyksestä ei ole koskaan tullut minulle kivutonta, tiedä sitten mistä se johtuu.. Kiinteitä alettiin heti 4kk iässä neuvolantädin että -lääkärin kehotuksesta maistelemaan, ja nyt on mennyt jo porkkanaa, perunaa, bataattia, kukkakaalia, maissia ja luumua. Mä en ymmärrä, miten noin pieni voi olla niin viisas, että heti parin syönti kerran jälkeen hän osaa avata suunsa ruoan lähestyessä ja itsekin tarraa heti lusikkaan ja vie sen kohti suuta!

Päikkäreitä nukutaan yksi tai kaksi, puolesta tunnista noin kahteen tuntiin. Eilen poikkeuksellisesti vauva nukahti pidemmille iltapäikkäreille, joka tosin johtii siihen, että vielä klo 23 sitä oltiin aivan pirteinä (ja vihasina, koska tyhmä äiti yritti nukuttaa). Eli ehkä me yritään pidättäytyä niissä yksissä päikkäreissä!

Mitähän vielä? Vauva on oppinut tosi hyvin tarraamaan leluihin, ja vie kaikkia niitä suuta kohti. Myös hampaita on alettu tekemään, kaksi alahammasta pilkottelee jo! Yksin viihdytään säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta makoilu mahallaan sujuu jo paremmin kuin ennen. Kovasti jo heilutellaan raajoja, mutta liikkumaan ei päästä, paitsi oman akselin ympäri vahingossa riehuessa. Kyljeltä kyljelle osataan kääntyä, mutta ympäri ei päästä, kun se toinen käsi jää tielle! :D

Kivoja juttuja on tällä hetkellä vauvakerho, koliikkikeinussa kiikkuminen, helisevät ja rapisevat lelut, kun iskä nostaa korkealle ilmaan, laululeikit, peilistä itsensä katselu
Tyhmiä juttuja ovat oma sänky (edelleen), pimeä, turvakaukalo, pukeminen ja pipot

Äidin oma aika ja sen puute

Kuukausi sitten kirjoitin, kuinka sain viimein opinnäytetyön tehtyä ja näin ihan superisti lisää aikaa päiviini. Olin innoissani siitä, kuinka ehtisin nyt kirjoitella blogia ja tehdä muutenkin kaikkia omia kivoja juttuja vauvan nukkuessa päiväunia. No, nyt kuukausi tätä opparitonta elämää viettäneenä täytyy kuitenkin todeta, että eipä sitä omaa aikaa tunnu löytyvän sittenkään tarpeeksi..

Meidän beibi nukkuu yleensä yhdet kunnon päikkärit, ja ne alkavat silloin, kun käytän koiraa lenkillä. Vaihtelevasti hän jatkaa uniaan lenkin jälkeen noin 15 minuutista 1,5 tuntiin. Olen viime aikoina yrittänyt parantaa tapojani ruokavalion suhteen ja kokkailla joka päivälle kaksi lämmintä, terveellistä ateriaa. Tästä päikkäriajasta kuluu siis päivästä riippuen vartista tuntiin pelkästään siihen, että syön lounaan. Eli jos päikkärit olisivatkin tosi pitkät eli puolitoista tuntia, jää mulle silti vain 30 min "omaa aikaa". Yleensä oon päätynyt siivoileen kämppää tämän ajan :D

Tää päivä on toisaalta myös yksi virstanpylväs, sillä mies palautti eilen omat viimeiset koulutehtävänsä, joita hän on viime viikot intensiivisesti täällä kotona illat pakertanut. Tämä, ainakin toivottavasti, tarkoittaa sitä, että mulla on illallakin vähän sitä omaa aikaa ja ehdin rauhassa esimerkiksi kokkailla valmiiksi seuraavalle päivällä. Sekä mahdollisesti vähän kirjoittaa tätä blogiakin!

Mutta tiivistettynä meidän kuulumisia sen verran, että vauva-arki rullaa omalla leppoisalla painollaan, ja viihdyn tosi hyvin vauvan kanssa, vaikka tämä teksti nyt saattoi vähän antaa ymmärtää toista. Ollaan oltu pitkiä päiviä ihan kahdestaankin, mutta neiti alkaa olla niin vuorovaikutteinen, ettei tylsyys iske samalla tavalla kuin hänen ollessa ihan pieni. Kauheesti yritän muistaa napsia hänestä kuvia, mutta tää pimeys ja meidän kodin huono valaistus tekee siitä aika vaikeaa. Pakko kuitenkin yrittää, että jää jotain muistoja talteen näiltä ajoilta.. epäilen nimittäin, että itse en paljoa tule muistamaan, sen verran vaikeuksia on jo ihan lähimuistinkin kanssa ollut viime aikoina.. Kirjoittelen erikseen vielä pidempiä kuulumisia ja kerron mun kuntoprojektista, joka on nyt startannut kunnolla!

Ps. ihanaa lukea kuinka monelle, jonka blogia ehdin lueskella raskaana/pian itse synnytettyäni, on myös syntynyt ihania pikku vauvoja  ♥ Onnea kaikille teille!