Kuukausikatsaus: 9kk & 10kk

Moikka! Ajattelin kirjoittaa nämä kaksi kuukautta yhdessä, sillä a) kiirettä pukkaa ja b) kirjoitettavaa kehityksestä ei ole niin paljon kuin aikaisemmin. Kuten viimeksikin, voin todeta meidän elämän sujuvan varsin kivasti. Olen ällistyneenä kuunnellut monen äitikaverini puhuvan esiin nousevasta vauvakuumeesta sekä ikävästä sitä omaa pientä vastasyntynyttä kohtaan. Itsellä on vielä täysin tuoreessa muistissa ensimmäiset puoli vuotta, jotka koin todella rankkoina niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tottakai ne olivat myös ihania aikoja, mutta ei mua siihen sirkukseen saisi ihan vielä palaamaa :D

Sitten takaisin nykyhetkeen! Liikkuminen tapahtuu edelleen konttaamalla, mutta tukea vasten seistään jo varsin mallikkaasti. Kävely onnistuu huterasti kävelykärryllä sekä äitin tai iskän käsistä kiinni pitämällä. Pahemmat muksahdukset ja alastulot voi toistaiseksi laskea yhden käden sormilla, josta ehkä voidaan päätellä, että neiti etenee näissä harjoituksissa hitaasti mutta varmasti. Vielä ei koitetakaan tuesta irrottautua.

Nyt taitaa olla ajatuksen juoksussa alkamassa hirveän mielenkiintoinen vaihe, sillä jotkut sanat ovat selvästi alkaneet saada merkityksen. "Maito" ja "mamma" ovat sellaisia taikasanoja, josta alkaa heti suu napsaamaan ja konttaillaan makkariin, jossa siis pääsääntöisesti imetän, sitä "mammaa" hokien. Myös oma napa osataan kysyttäessä osoittaa, samoin pää. Ja hattukin osataan pyynnöstä laittaa päähän, tosin takuita ei ole siitä, onko se siellä oikein päin.

En ole tainnut tänne kirjoitella vauvan huulijänneongelmasta. Olen siis pitkään epäillyt sen olevan kireä, koska muutakaan syytä en ole internetin syövereistä löytänyt sille, että imetys yhä edelleen on kivualiasta. Nyt kun ylähampaat puhkesivat, huomattiin miehen kanssa, että jänne menee hampaiden väliin aiheuttaen raon. Samaan aikaan hampaiden pesusta tuli kamala taistelu. Käytiin sitten yksityisellä lääkärillä napsaisemassa kyseinen jänne poikki. Imetykseen se ei suoranaisesti vaikuttanut, sillä ollaan niin totuttu käyttämään rintakumia, mutta hampaiden pesu hieman helpottui. Lisäksi tytön ylähuuli kasvoi, ennen kun se oli aivan ohut!

Eroahdistus ei ilmene enää niin pahana kuin aikaisemmin. Ehkä nyt harkitsen jättäväni tytön joskus hoitoon, eletään nimittäin aikamoisessa symbioosissa.. Syksyllä hänellä alkaa päiväkoti, joten pakko varmaan treenata erossaoloa edes pienissä määrin ennen sitä. Iskän kanssa kyllä pärjätään, mutta muiden kanssa ei olla vielä kauheasti kokeiltu.

Ruokailua harjoitellaan ahkerasti: syöttäen menee edelleen hyvin ruokaa, mutta itse omin kätösin syöminen on vähän nihkeämpää. Ruokaa vähän maistetaan, sitten sitä aletaan hyvin pian heittelemään ympäriinsä. Samoin käy ruokailuvälineille. Ollaan kuitenkin pyritty maistelemaan koko ajan uusia juttuja. Tähän mennessä yksi varma ruoka on löytynyt, nimittäin perunamuusi ja liha/kana/kasvispullat. Ja raejuusto!

Yöt menee vaihtelevasti, mutta keskimäärin paremmin kuin ennen. Ollaan vihdoin saatu myös pari yhden kerran heräämistä, mikä on kyllä mieletöntä luksusta! Hampaita on tullut kaksi lisää, eli niitä on suussa nyt viisi.. ja taidetaan kovalla vauhdilla tehdä lisää. Päikkäreitä nukutaan vielä kahdet, kestoltaan noin reilun tunnin molemmat.

Kivoja juttuja: kylpeminen, kirjojen selailu, jalkojen rasvaus, koirien katselu lenkillä ja kävelytreenit
Tyhmiä juttuja: liian lähelle tuleva imuri, ruoan odottelu, hoitopöydällä makoilu ja paikaillaan pysyminen

Vauva 8kk

Jos mä sanoin viime kuukausikatsaus-postauksessa, että arki rullaa nopeasti niin perun sanani – NYT se vasta nopeasti rullaakin! Mihin kuukausi on karannut?? Meillä sujuu nykyään päivät mukavasti ruokailun rytmittäminä vailla stressiä tai suurempia murheita. Selailin noita postauksia, jotka olin kirjoittanut juuri vauvan synnyttyä, ja sanoin siellä, että "Ehkä musta sitten vähitellen kuoriutuu superäiti, joka jaksaa vielä joskus siivota ja leipoa!". No, nyt vähitellen taidan omasta mielestäni olla aika super, koska oon leiponut ja siivonnutkin välillä :D

Huomasin myös, että näissä kuvissa olevat pöksyt on samat, mitkä neidillä oli päällä pari kuukautta sitten postauksessa.. vielä menee, mutta alkaa ne kiristymään! Musta kyllä tuntuu, että vauva on päättänyt nyt viimeistään alkaa kunnolla bulkkaamaan, hyvä kun jaksan kantaa sen peppupyykille ja takaisin. Myös 68-kokoisille vaatteille ollaan aikalailla saatu sanoa heipat ja vaihtaa isompiin. Neuvolassa tyttö painoikin jo 8 kiloa ja oli 70cm pitkä. Hullua, mun pienestä miinuskäyrillä kasvasta ministä on tullut ihan kunnon vauva! 

Enää meillä ei juuri ryömitä, vaan kontataan ja KOVAA. Varsinkin jos nähdään koiran vesikippo: äkkiä rynnitään kaataamaan se ennen kuin äiti huomaa! Välillä noustaan tukea vasten joko polvilleen, tai jos neidin haluama esine, lue: kaukosäädin, on korkealla, niin sitten ihan jaloilleen. Vielä ei mihinkään tästä nojasta yritetä liikkua. Kunnon pyllähdyksiäkään ei ole vielä sattunut, taitaa tää tyttö olla vähän varovaisempi tapaus (ei varmaan paranis vielä sanoa..). Edelleenkään istumaan ei osata mennä eikä tulla siitä asennosta pois.

Uutena juttuna on tullut ihan kunnon taputtaminen, jota tehdään aina innostuessa. Myös musiikin tahtiin hytkytellään aina. Lempiartisteja tuntuu vauvalla olevan JVG ja Antti Tuisku :D Leikeistä ihan lemppari on kukkuu-leikki, jossa vauva vetää naaman eteensä esimerkiksi pyyhkeen ja äitin kysyttyä "missä vauva on?" vetäistään pyyhe nopeasti pois ja naureskellaan. Tätä saattaa jatkua vaikka kuinka kauan putkeen.. 

Eroahdistusta äidistä on alkanut näkyä aika vahvasti, varsinkin iltaisin kun ollaan jo vähän väsyneempiä. Kauhea huuto ja itku jos karkaan johonkin pois näkyvistä. Parhaiten pärjätään joko mummon kanssa tai sitten jossain vieraammassa paikassa. Esimerkiksi kun käydään kerhossa, vauva viihtyy siellä kyllä muidenkin kanssa jonkun aikaa. Testattiin tällä viikolla myös kuntosalin lapsiparkki, jossa vauva oli viihtynyt aluksi vallan mainiosti, mutta loppupuolella tarvinnut sitten hoitajan syliä turvaksi. Ehkä mä saan kuitenkin sen turvin tehtyä pikatreenejä päiväsaikaan jatkossakin :D

Ruokaa syödään paljon! Meidän sormiruokailusta teinkin postauksen viimeksi, sen voi lukaista tästä. Sosetta uppoisi aina vaikka kuinka paljon, samoin puuroa. Huuto alkaa melkein aina, kun ruoka loppuu, vaikka annokset on oikeasti aika isoja. En kuitenkaan usko, että vauvalle varsinaisesti jää nälkä, koska rauhoittuu kyllä saadessaan esimerkiksi huikan vettä tai lelun käteen. Ehkä se vaan on mälsää, kun ei saa enää syödä – mikäs sen kivempaa puuhaa on?! :D

Yöt meillä on muuttaneet totaalisesti muotoaan, sillä toteutettiin unikoulu! Ja voin sanoa, että meillä toimi kyllä tosi hyvin ja oli juuri oikea ratkaisu. Voisin tästä kirjoitella ihan erillisen postauksen. Mutta unikoulun lopputuloksena meillä ei siis enää syödä öisin ja nukutaan omassa sängyssä. Ennen oli tosi hyvä yö, jos herättiin vain viisi kertaa (avautuminen siitä täällä): nykyään se olisi meillä huono yö, sillä heräämisiä on yleensä ehkä pari kolme. Tosin alkuyöstä ja loppuyöstä uni on katkonaisempaa, mutta kun itse on muutenkin hereillä niin eipä se haittaa, vaikka välillä joutuukin tutin käydä laittamassa takaisin suuhun. Vauvalla on tulossa myös kaksi ylähammasta jo kahden alahampaan tilalle, joten sekin voi aiheuttaa heräilyä.

Kivoja juttuja ovat koiran vesikupin kaataminen, puhelin, kaukosäädin, musiikkia soittavat lelut, kun joku hypyttää jumppapallon päällä, itse vesimukista juominen ja se kun koira nuoleskelee kättä
Tyhmiä juttuja ovat hampaiden pesu, ruoan loppuminen kesken, jos äiti katoaa näkyvistä, kovat äänet ja se, jos joku yrittää laittaa sitteriin

Vauva 7kk

Viime kuukausikatsauksesta onkin jo vähän aikaa, ja tää tulee hieman näin jäljessä, mutta mitäpä se haittaa! Lueskelin tota puolivuotis-postausta ja tuntuu, että neiti on kasvanut siitä ihan mielettömästi. Ja ehkä myös äiti samalla. Huomaan olevani paljon rennompi eri asioiden kanssa ja stressaavani vähemmän. Niin sitä vaan kumpikin kehittyy ajan kuluessa :) Kaiken kaikkiaan me eletään aika rauhallista elämää juuri nyt, arki rullaa nopeasti eteenpäin perusrutiineilla. 

Kun vielä joku aika sitten vauvan kehitys tuntui vähän junnaavan, niin nyt on taas on menty kuukaudessa harppaus eteenpäin. Ryömiminen tapahtuu jo kovaa vauhtia ja jos jotain oikein kivaa eksyy näköpiiriin, osataan sitä kohti jo kontatakin. Muussa tapauksessa liikkeellelähtö vain alkaa konttausasennosta, mutta lässähtää sitten takaisin ryömintään. Vaipanvaihdosta on muuten tullut ihan katastrofaalista, koska pitäisihän siinä hoitopöydälläkin päästä ryömimään koko ajan! Muutenkin saa olla enemmän vahtimassa tyttöä, kun paikasta a paikkaan b päästään jo tosi nopeasti (ja koska esimerkiksi koiran vesikippo on maailman mielenkiinnostavin asia). Istumaan ei vielä osata itse mennä, mutta siinä pysytään jo aika hyvin, kunhan joku auttaa alkuun. 

Myös sosiaalisuus on lisääntynyt: oma nimi tunnistetaan ihan selvästi ja osataan esimerkiksi vilkuttaa takaisin. Leikkiminen yhdessä on jotenkin helpottunut: esimerkiksi pallon vierittely on ihan parasta, vaikka takaisinpalautus äidille ei vielä ihan onnistuisikaan. Myös uusia ilmeitä on tullut, ja jokeltelu jonkin verran monipuolistunut. Isoimmat hymyt saa aina töistä kotiin palaava iskä, joka tunnistetaan jo siitä kun eteisessä ovi kolahtaa. 

Ruoka maittaa hyvin edelleen, oikeastaan kaikki muu on kelvannut tähän asti, paitsi äidin tekemä spaghetti bolognese :D Meillä sormiruokaillaan 1-2 ateriaa päivässä, muuten mennään vielä soseilla. Illalla ollaan otettu tavaksi antaa vähän korviketta ennen nukkumaanmenoa, kun mun oma maito tuntuu olevan silloin sen verran tiukassa, ettei vauva saa mahaansa ihan täyteen. Tällä tavoin oon saanut tytön nukahtamaan omaan sänkyyn ja nukkumaan siellä 1-1,5h. Ennenhän mun siis täytyi maata hänen vieressään tuttina, muussa tapauksessa havahduttiin itkemään.

Yöllä herätään vielä monesti, ja nyt on ikävä kyllä myös alettu aamuyöstä hieman raivota. Ollaan vakavasti jo harkittu jotain unikoulua, koska meillä tuntuu kaikki olevan aika väsyneitä näihin öihin. Lisäksi kun vauva ei selkeästi ole kuitenkaan yöllä nälkäinen. Mulla ei lisäksi meinaa paikat kestää jatkuvaa huonoa asentoa öisin, ja eipä mieskään tuolla sohvalla kai kauhean mukavasti nuku. Enkä mä usko, että vauvakaan nauttii jatkuvasta läpi yön heräilystä.

Kivoja juttuja on muun muassa se, kun iskä heittelee ilmaan, koiran kiusaaminen, korien ja hyllyjen tyhjennys, kolisevien esineiden hakkaaminen maahan, koiran luut, tanssahtelu äidin tai iskän kanssa ja omin sormin syöminen.

Tyhmiä juttuja ovat pukeminen, vaipanvaihto, hampaiden pesu (paitsi jos sen saa tehdä itse!), kovat äänet ja äidin meneminen pois näkökentästä.

Vauva 6kk

Puolen vuoden ikä on ylitetty jo reippaasti. Hassu ajatus, sillä muistan miettineeni, että tuo meidän vauva on kyllä jo tosi iso sillon kun on kuuden kuukauden ikäinen! No, onhan tuo kasvanut, mutta ei hän mikään tosi iso kyllä oo.. :D Eikä se puolen vuoden rajapyykki oikeastaan muuttanut mitään, meillä ainakin tuntuu olevan hyvin sama meininki kuin viiden kuukaudenkin iässäkin.

Pari mainittavaa juttua on kuitenkin tullut tässä kuukauden sisällä vauvan kehityksen mukana. Toinen niistä on sormiruokailun opettelu ja toinen ryömiminen! Jälkimmäistä on harrastettu vasta kaksi päivää, mutta siinäkin ajassa taito on kehittynyt jo niin paljon, että viikon päästä ollaan varmaan ihan next level ryömijöitä. Meidän koira-raukka joutuu nyt olemaan vähän valppaampana, kun pikkuneiti pääsee kiskomaan helpommin hännästä ja varastamaan luun suusta, kuten eilen..

Soseita ja puuroa menisi vieläkin niin paljon kun vaan antaisi. Neuvolassa sanottiin, että ruokaa saa antaa niin paljon kun uppoaa, mutta kun omaan silmään annokset näyttää tyylin siltä mitä itse söisi, niin järki pistää vastaan ja pakko vähän hillitä toisen syömistä. Lisäksi pelkään, että liika soseiden syönti niukentaa jo ennestään vähän niukkaa maidontuloa, ja haluaisin kuitenki vielä jatkaa imetystä.

Sormiruokailussa ollaan vielä ihan alkutekijöissä, ehkä noin kerran päivässä ollaan keskimäärin treenailtu. Neiti on kyllä tosi lahjakas, sillä nyt jo menee sitä ruokaa mahaankin asti. Lempparia taitaa olla päärynä, banaani ja kurkku, tai ainakin niitä on sen verran helppo syödä ja käsitellä, että uppoaa hyvin. Sitten taas esimerkiksi maissinaksut heitellään yleensä lattialle ja parsakaalilla vasaroidaan pöytää. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. :D Istuminen syöttötuolissa on vielä vähän huteraa, joten enimmäkseen ruokaillaan sylissä istuen.

Nukkuminenhan meillä on ollut aina huonoa, mutta ehkä uskallan varovasti tähän kirjoittaa, että parempaan suuntaan ollaan vähitellen menty. Jos onnistun pitämään päivärytmin sopivana, ei nukuttamiseen illalla mene enää kovinkaan kauaa. Tosin, äiti ei edelleenkään saisi lähteä vierestä mihinkään, joten illalla mulla ei vieläkään ole "omaa aikaa", vaan joko ramppaan illan nukuttamassa kerta toisensa jälkeen herännyttä vauvaa tai suosiolla menen samaan aikaan nukkumaan. Päikkäreiden aikaan pitää olla hiirenhiljaa, joka on hyvä syy olla tekemättä kotitöitä (krhm..) ja päivittää vaikkapa blogia. 

Tyhmiä juttuja ovat kaulan peseminen, selällään makoilu, vaatteiden pukeminen ja vieraan ihmisen syliin joutuminen

Kivoja juttuja ovat leluilla hakkaaminen, äidin hassu ilmeily, sitterissä pomppiminen, syöminen ja esineiden pureskelu

Vauva 5kk

Havahduin tässä pari päivää sitten siihen, että on korkea aika kirjoitella taas kuukausi-postausta! Nää on mulle itselle hirmu tärkeitä, koska haluan, että tästä vuodesta on jotain muistoja, joihin joskus myöhemmin palata. Muihin postauksiin mulla ei nyt ole ollut aikaa tai tarmoa, mutta kun yllättäen pakkaskelit saivat vauvan nukahtamaan pitkästä aikaa oikeille päiväunille, täytyy tilaisuus käyttää hyväksi!

Vauva on keksinyt muutamia uusia vuorovaikutuskeinoja tässä kuukauden sisällä, kuten huulilla pärisyttämisen ja äidin iloksi kovaa kiljumisen :D. Kiljumista esiintyy yleensä silloin, kun halutaan jotain tapahtuvan: halutaan mennä eteenpäin lattialla, halutaan päästä kiskomaan koiraa hännästä tai halutaan pois ihan tyhmästä sitteristä. Pärisyttely taas on vähän kuin pre-itkua: neiti ilmaisee, että mua nyt vähän alkaa risoo tää homma ja jos ei kohta jotain tapahdu, mä alan huutaa.

Soseita ollaan maisteltu jo niin montaa, että oon pudonnu laskuista. Kaikki on maistunu tosi hyvin ja mistään ei oo tullu mahanpuruja. Myös puuroa uppoaa ja lihaakin on vähän syöty. Vakkariruokia päivässä ovat aamu- ja iltapuuro hedelmäsoseen kera sekä yksi vihannessose. Nyt kohta aletaan vähän lisäillä ruokia ja treenaamaan myös sitä sormiruokailua.

Imetys on ehkä vähän vähentyny kiinteiden myötä, mutta ei nyt mitenkään merkittävästi. Meillähän neiti on siis jo monta kuukautta syönyt tunnin välein.. Nyt saa kuitenkin öisin välillä jopa nukkua parin tunnin pätkää, ja vaikkei sekään nyt hirmuisesti ole, niin kyllä se silti helpottaa huomattavasti. Me ei olla myöskään enää pystytty antamaan vauvalle pumpattua maitoa, joten välillä ollaan maisteltu myös korviketta jos mä olen ollut poissa tai muuten estynyt imettämään. Siitäkään ei mitään vatsankipuja tullu, vaikka sitä pelkäsinkin etukäteen.

Päikkäreitä ei tosiaan nukuta kauheasti, paitsi liikkeessä eli joko vaunulenkillä tai autossa. Yleensä tyttö herää heti sisälle tultaessa tai liikkeen pysähtyessä vähän pidemmäksi aikaa. Muutenkin tuntuu olevan aika herkkäuninen tapaus, yksi yö heräsi kun poikaystävä laitti puhelimen laturiin ja esim koiran kynsien rapina laminaatillakin saattaa herättää. Öisin nukkuu parin tunnin pätkissä kuitenkin 10h unet ja antaa onneksi äitinkin nukkua ysiin asti :)

Lattialla viihdytään entistä paremmin! Tasan sinä päivänä kun täytettiin 5kk, opittiin myös kääntymään mahalta selälleen ja nyt pyöritään jo kovaa vauhtia. Eteen tai taaksepäin ei vielä mennä, mutta eipä tuolla kiire ole. Helpompi äidille näin ;)

Kivoja juttuja ovat soseiden syönti, koiran katselu ja tavoitteilu, kaikki soivat lelut, rapisevat mainoslehdet, oman peilikuvan katselu edelleen, sylissä oleilu

Tyhmiä juttuja ovat naaman pesu (varsinkin kaulan!), se kun ei pääse eteenpäin vaikka haluaisi ja yksin nukkuminen

Vauva 4kk

Voisin päivitellä tänne vähän vauvakuulumisia. Meidän neiti on tosiaan jo reilu 4 kuukautta vanha! Tavallaan aika on mennyt tosi nopeasti, tavallaan taas tuntuu, että tuo pienin perheenjäsen olisi ollut mukana kuvioissa jo paljon kauemmin kuin muutaman hassun kuukauden! Tai no, onhan hän mahassa ollutkin.. :) Paljon on muuttunut arki siitä, mitä se oli ihan pienen vauvan kanssa. 1kk-postaus löytyy tästä.

Vauvasta on tullut todella vuorovaikutteinen, ja hän ymmärtää selvästi jo jotain keskustelun dialogisuudestakin: kun äiti lopettaa höpöttämisen, siihen ehkä vastataan jollain tapaa. Myös huumorintajua on kehittynyt, ja naurun arvoisia juttuja on muun muassa se, kun äiti tulee oikein lähelle höpöttämään tai piilottaa kätensä naaman taakse ja yhtäkkiä kurkkaakin sieltä. Lisäksi pehmolelulla keskustelu saa välillä aikaan kunnon hörähdyksiä. Jokeltelu on nyt ehkä vähän vähentynyt, jossain vaiheessa sitä oli enemmänkin. Nyt lähinnä ihmetellään, mitä muut sanovat.

Pari kuukautta meillä on syöty usein. Siis niin vauva kuin äitikin, jolla tuntuu myös olevan loputon nälkä.. Yöllä vauva herää noin tunnin välein, mutta nukahtaa onneksi nopeasti. Täysimetystä olen jatkanut edelleen, vaikka välillä meinaa epätoivo iskeä kun sen 20:nen kerran kaivat sitä tissiä päivän aikana esiin :D Lisäksi imetyksestä ei ole koskaan tullut minulle kivutonta, tiedä sitten mistä se johtuu.. Kiinteitä alettiin heti 4kk iässä neuvolantädin että -lääkärin kehotuksesta maistelemaan, ja nyt on mennyt jo porkkanaa, perunaa, bataattia, kukkakaalia, maissia ja luumua. Mä en ymmärrä, miten noin pieni voi olla niin viisas, että heti parin syönti kerran jälkeen hän osaa avata suunsa ruoan lähestyessä ja itsekin tarraa heti lusikkaan ja vie sen kohti suuta!

Päikkäreitä nukutaan yksi tai kaksi, puolesta tunnista noin kahteen tuntiin. Eilen poikkeuksellisesti vauva nukahti pidemmille iltapäikkäreille, joka tosin johtii siihen, että vielä klo 23 sitä oltiin aivan pirteinä (ja vihasina, koska tyhmä äiti yritti nukuttaa). Eli ehkä me yritään pidättäytyä niissä yksissä päikkäreissä!

Mitähän vielä? Vauva on oppinut tosi hyvin tarraamaan leluihin, ja vie kaikkia niitä suuta kohti. Myös hampaita on alettu tekemään, kaksi alahammasta pilkottelee jo! Yksin viihdytään säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta makoilu mahallaan sujuu jo paremmin kuin ennen. Kovasti jo heilutellaan raajoja, mutta liikkumaan ei päästä, paitsi oman akselin ympäri vahingossa riehuessa. Kyljeltä kyljelle osataan kääntyä, mutta ympäri ei päästä, kun se toinen käsi jää tielle! :D

Kivoja juttuja on tällä hetkellä vauvakerho, koliikkikeinussa kiikkuminen, helisevät ja rapisevat lelut, kun iskä nostaa korkealle ilmaan, laululeikit, peilistä itsensä katselu
Tyhmiä juttuja ovat oma sänky (edelleen), pimeä, turvakaukalo, pukeminen ja pipot

Vauva 1kk

Meidän neiti tosiaan jo viime viikolla vietti 1kk-syntymäpäiväänsä. Edelliseen postaukseen jo vähän kuulumisia kirjoittelin, mutta tässä niitä vähän tarkemmin.

Alussa vauvan paino ei meinanut oikein nousta: alkuun näytti hyvältä, mutta parin viikon iässä paino lähtikin laskuun. Vietin yhden viikonlopun vauva lähes koko ajan rinnalla imettäen häntä tehostetusti, jonka jälkeen painoa alkoi kuin alkoikin tulla ihan mukavasti. Nyt ollaan jo reippasti ylitetty syntymäpainokin! Alla tämänhetkiset mitat ja suluissa mitat syntymähetkellä.

Paino: 3745g (3600g)

Pituus 54,1 (49cm)

Päänympärys: 38cm (34cm)

Millaiseksi vauva sitten on osoittautunut? Ainakin tosi jänteväksi ja terhakaksi. Koko ajan ihan parin päivän ikäisestä asti ollut kauhea meno ja meininki päällä. Päätä kannattelee päivä päivältä enemmän, ja kierähtipä tyttö eilen vahingossa mahalta selälleenkin. Ihan parasta oli se, kun vajaa pari viikkoa sitten tyttö alkoi hymyillä! Nyt naureskellaankin ihan jokaisen ihmisen sylissä. Ympäristö on myös alkanut kiinnostaa, ja kaikkea pitää saada tuijotella. 

Äitin arkea helpottaa se, että vauva viihtyy nyt jo pieniä hetkiä yksin koliikkikeinussa, sitterissä ja lattialla. Saa yleensä nopeasti ainakin syötyä tai ripustettua pyykit kuivumaan. Syli on silti tottakai ehdoton ykköspaikka, eikä muualle kyllä rauhotuta. Kun pientä harmittaa, parhaita tapoja rauhoittua on kantaminen ympäri kämppää hytkytellen. Imemistarve on tytöllä aika suuri, joten tutti on aika kova sana omien sormien sekä hihojen ohella.

Syöminen tapahtuu noin 1,5h välein hereillä ollessa, päiväunet tietenkin pidentävät väliä. Yöllä herätään keskimäärin 3 kertaa syömään. Tarkoitus olisi lähipäivinä testata, suostuuko neiti syömään tuttipullosta. Tämä siksi, että iskäkin voi ruokkia lasta jos mulla on jokin meno. Ja lähinnä henkiseksi turvaksi aion varmaan julkisille paikoille pumpata varamaidot mukaan, jos en rauhaisaa paikkaa imettämiselle löytäisikään. 

Kivoja juttuja tällä hetkellä ovat sylissä makoilu ja kasvojen tuijottelu, liikkuvissa vaunuissa ja autossa hengailu (kunhan ei ole nälkä!) ja lyhyissä pätkissä jumppaillut mahallaan.

Tyhmiä juttuja taas ovat oma sänky, paikallaan olevat vaunut, vaatteiden vaihto, silmien putsaus ja mahavaivat.